Myöhäinen kohtaaminen
Kuolevan ihmisen vuoteen äärellä voi joskus kohdata toisensa kaksi ihmistä, jotka eivät ole nähneet toisiaan moneen vuoteen.
Huoneessa voi olla samaan aikaan kaksi täysin erilaista aikaa.
Toiselle vuodet voivat näyttäytyä katkenneena suhteena, pettymyksinä, poissaoloina tai selviytymisenä.
Toiselle ne voivat näyttäytyä ikävänä, häpeänä, katumuksena tai hiljaisena toiveena siitä, että vielä ehtisi jotakin.
Saattohoidossa ajatellaan joskus, että tällaisessa hetkessä pitäisi tapahtua sovinto. Todellisuudessa mitään valmista käsikirjoitusta ei ole. Joskus tulee anteeksianto. Joskus tulee vain hiljaisuus. Joskus muutama käytännöllinen sana. Ja joskus ihminen tulee paikalle vain siksi, ettei myöhemmin jäisi kokonaan tulematta.
Kuoleman läheisyys tekee näkyväksi myös sen, ettei kaikkea ehdi korjata. Kaikki suhteet eivät muutu eheiksi vain siksi, että toinen on kuolemassa.
Joskus toinen on jo puheiden ja ymmärryksen tuolla puolen.
Silloin kohtaaminen tapahtuu toisella tasolla. Ihminen ei ehkä enää kykene keskustelemaan, tunnistamaan läheisiään tai ymmärtämään ympärillään tapahtuvaa. Silti moni reagoi vielä ääneen, kosketukseen ja tuttuun läsnäoloon. Ja joskus tärkeintä ei enää ole se, mitä kuoleva ihminen ymmärtää, vaan se, että toinen saa vielä olla siinä.
Aikuinen lapsi voi istua isänsä vieressä ja puhua ihmiselle, joka ei enää vastaa mitään. Hän ei tiedä kuuleeko toinen, tunnistaako hän tai ymmärtääkö sanoja enää lainkaan. Silti hän voi sanoa:
"Minä tulin."
Tai:
"Olisin halunnut tämän olevan toisin."
Tällaisissa hetkissä näkyy hyvin konkreettisesti, että ihmissuhteet eivät ole vain sanoja ja rationaalista ymmärrystä. Ne jatkuvat usein vielä silloin, kun yhteinen kieli on jo kadonnut.
Ja joskus juuri se tekee tilanteesta niin raskaan. Mahdollisuus kohdata tulee takaisin vasta silloin, kun varsinaiseen vuoropuheluun ei enää päästä.
Mutta kohtaamisella voi silti olla merkitys, vaikkei se ratkaisisi mitään.
Ihminen voi kuolla tietäen, että lapsi tuli.
Lapsi voi jatkaa elämäänsä tietäen, että hän kävi.
Joskus juuri se, jää kannattelemaan myöhemmin.